Marjatan ajatuksia

Syystalvella 2013 sain olla neljän viikon ajan Mufindissa. Olin jo pitkään haaveillut mahdollisuudesta osallistua vapaaehtoisena lapsikylän arkeen, olla bibinä kylän lapsille. Mitä voi isoäiti-ikäinen tehdä lapsikylässä? Aamuisin menin ykköstaloon, missä kokoontui pienimpien leikki-ikäisten ryhmä hoitajiensa kanssa. Lapset kaipasivat syliä ja halusivat leikkiä "Körö. körö kirkkoon" -leikkiä polvellani. Saatoin auttaa vaipanvaihdossa ja olin apuna käsienpesussa, ennen kuin lapset saivat uji-mukillisensa.

Myöhemmin aamupäivällä siirryin kolmostaloon, missä kokoontui vähän vanhempien leikki-ikäisten ryhmä kahden hoitajan kanssa. Olin mukana leikeissä, ja näytti siltä, että olin tervetullutta juttuseuraa hoitajillekin - ehkä toin heidän arkeensa vaihtelua. Myös osa leikkikoulun lapsista tuli taloon lounasaikaan.  Autoin käsienpesussa ennen lounasta ja syönnin jälkeen levittelin kaislamattoja lattialle lasten nukkuma-alustoiksi ja jaoin peitteitä iltapäiväunille käyville lapsille. Joskus lauloin lapsille tuutulauluja.

Iltapäivällä menin kuutostaloon pitämään seuraa cp-vammaiselle Hezronille. Monena päivänä vein mukanani piirustus- ja maalausvälineitä ja isot lapset tulivat taloon piirtämään ja maalaamaan vesiväreillä. Joululoman alettua mukana oli myös yläaste-ikäisiä nuoria. Huomasin, että olin tervetullut jokaiseen taloon. Työssään olevat mamat huusivat minulle tervehdyksiään ja pysähtyivät vaihtamaan muutaman sanan. Sain paljon iloa lapsikylässä olosta ja siitä, kun lapset näyttivät odottavan tuloani. Huomasin, miten onnellisia lapsikylän lapset ovat päästyään hyvään ja turvalliseen paikkaan asumaan. Toivon, että voisin mennä Mufindiin uudelleen.